tiistai 26. syyskuuta 2017

Avajaisvalmisteluja

     - Hei Miina, ootko koskaan miettinyt elämää solutasolla? Rita kysyi. Puistelin päätäni.
     - Pienin asia, jota ajattelen, on puolipidäte. Varsinkin Lamialla ratsastaessa sitä saa miettiä koko ajan. Pieniä asioita on vaikea ajatella. Siksi puolet kouluradoista menee pipariks.
     - Ohhoh. Mä ajattelen joka päivä, miten pöly leijailee harjalaatikoihin ja miltä hevosen jouhi näyttää kärpäsen mielestä.
     - Tiedätkö, millainen näkö kärpäsillä on?
     - En. Mutta me voitais kyllä ottaa selvää, kuinka hyvin muut ratsastajat osaa ajatella pieniä asioita.
     - No, entä mikä on isoin asia sun mielestä?
     - Tämä olemassaolo. Sielullisuus. Että missä me ollaan, kun ollaan jossain. Niinku sielullisesti.
     - Tiedätkö, me taidettiin just saada avajaiskilpailuiden teema.
 Lannan lappaaminen oli seurassa mukavampaa. Lihakset vetreytyivät. Elämä mietitytti. Saisimme varmaan hyviä vastauksia muilta ratsukoilta. Pienet asiat ja sielu. Elämän perusainekset.